Kun sataa
Kun sataa,
kukaan ei hymyile koskaan.
En minäkään.
En enää, en sen jälkeen.
Siitä on kauan.
Silloinkin satoi,
jos ei olisi satanut,
minä voisin yhä hymyillä sateella.
Se ei jätä minua rauhaan.
Haluan unohtaa,
mutta aika on amoton.
Se ei anna minun unohtaa.
Sateella kukaan ei hymyile,
koska sade on ikävää.
Sade tuo harmaita muistoja,
kipeitä muistoja.
Haluaisin takaisin siihen hetkeen.
Muuttaisin kaiken,
niin että voisin jälleen hymyillä sateella,
kun kukaan muu ei sitä tee.
***
Surun laulu
Suru laulaa talvella.
Se tanssii ja itkee.
Suru on kaunis.
Se on lumivalkoinen.
Sillä on hopeinen vyö.
Ja sirot kädet.
Pitkät sormet.
Se on etäinen.
Mutta joskus se tulee lähelle.
Kun joku on mennyt pois.
Suru korvaa sen.
Täyttää tyhjän aukon rinnassa.
Kunnes ikävä on mennyt.
***
Ajatusten tanssi
Istun kynttilänvalossa.
Ajatukset pyörivät päässäni.
Ne tanssivat villiä tanssia.
Pyörien ympäri ja ympäri.
Niillä on loistavat silmät.
Ne panevat pääni pyörälle.
Ne sekoittavat minut.
Ne luovat varjoja silmieni eteen.
Varjoja, jotka tanssivat.
Sammutan kynttilän.
Kaikki loppuu.
Jää vain pieni ajatus.
Joka vaivalloisesti yrittää jatkaa tanssiaan.
torstai, 9. marraskuu 2006
Kommentit